Esittelenpä teille nyt erään lahjan, jonka sain minulle taannoin pidetyissä vauvakutsuissa. Tämän peiton historia on sen verran huvittava, että halusin sille suoda ihan oman päivityksensä.
Tarina alkaa siitä kun vuonna 2009 lähdimme kesäkuussa viikoksi Utsjoelle erään ystäväpariskunnan kanssa. Vietimme ajan keskellä erämaata, mökissä, jossa ei ollut tv:tä, tietokonetta tai muitakaan nykyajan hömpötyksiä. Siispä sinne piti keksiä jotain puuhaa.
Olen aina kadehtinut ihmisiä jotka osaavat kutoa ja virkata, koska se ei ole ikinä kuulunut vahvuuksiini. Hyvä ystäväni on juuri näitä ihmisiä jotka luo puikoilla kaikenlaisia ihanuuksia. Joten pyysin häntä opettamaan minut kutomaan.
Aloitinkin innoissani tekemään tilkkuja, joista päätin tehdä vauvanpeiton siskoni tulevalle vauvalle, jonka oli määrä syntyä heinäkuussa. Olihan siinä hyvin aikaa tehdä muutama tilkku pientä peittoa varten.
Viikko meni nopeaan, ja puikot heiluivatkin ahkeraan. Alkuun se oli erittäin mukavaa puuhaa, ja vaikka jälki ei ollut kauneinta, niin teinpähän ihan itse! Viikon kuluessa alkoi vähän ärsyttämään. Miten voi tulla niin paljon virheitä, mokomassa puuhassa... ja se purkaminen.. todella turhauttavaa!
Paluumatkalla kudoin edelleen. Otin lainaksi ystävältäni langat ja puikot ja suunnittelin tekeväni peiton loppuun kotona.
 |
| Vauvakutsuilla |
Ystäväni takavarikoi valmiit tilkut samalla kun palautin hänelle puikot. Hän lupasi, että sitten joskus jos teille tulee jälkikasvua, niin tekee hän peiton valmiiksi. Oli kuulema hieman haastavaa yhdistellä eri kokoa olevat tilkut toisiinsa :) Taustalle on hän laittanut ihanan pehmen fleecen ja virkannut reunalle koristeen.
Tässä se siis on. Kaikessa epätäydellisyydessään ihana!!
Ihana tarina ja suloinen peitto <3 Tarina on ihana kertoa joskus sitten lapsellenne ja hän kertoo sitä lapsilleen, peiton kera :) Ei tuollaista tunnetta sisältävää lahjaa saa ostamalla. Sun neuilomistaidot kuulostavat jotenkin tutuilta by the way :D
VastaaPoistaNiinhän se on. Ei tuollaisia lahjoja saa rahalla ostettua. Olen tuon episodin jälkeen myöntänyt itselleni sen tosiasian ettei neulominen yms ole mun juttuja, vaikka viitteitä siitä oli jo kouluaikoina :)
PoistaIhana ystävä sinulla, kun auttoi ja teki peiton valmiiksi:)
VastaaPoistaOn kyllä. Ihana kaikin tavoin!
PoistaHauska tarina! Minäkin aloitin juuri tilkkupeittoprojektin, mutta saapa nähdä, saanko valmista aikaiseksi. Pitkäjänteisyys ei ole mun valttini :)
VastaaPoistaEi minunkaan. Tykkään tehdä kyllä itse, mutta ne eivät saa olla pitkiä projekteja, vaan valmista pitää tulla nopsaan. Ripaus kärsivällisyyttä ei olisi pahitteeksi :)
PoistaIhana! Ihan parhaita tollaset tavarat tai asiat joihin liittyy joku tarina ja muisto <3
VastaaPoistaNiinpä, vaikka tuo ei kauneudellaan sykähdytä, niin tunnearvo on satakertainen.
Poista