keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Raskauskuvaus

Raskausaika alkaa olla osaltani kohta loppusuoralla. Tiesin jo raskauden alussa, että haluan tallentaa tämän hetken kuviksi. Enkä nyt tarkoita kalsareissa napattuja otoksia, joita ei kehtaa kenellekkään näyttää, vaan tyylikkäitä ja hyvällä maulla otettuja valokuvia. 
Facebookissa huomasin vanhan koulukaverini ottavan aivan ihastuttavia raskauskuvia. Olimme opiskelemassa samalla luokalla viestintää, jossa valokuvausta oli jonkin verran. Hän on tämän jälkeen jatkanut opiskelujaan, mikä näkyy myös kuvista. Itse olen jäänyt tälle blogiräpsyttelijän tasolle, vaikka haaveilenkin että joku päivä lähtisin vielä kurssille hiomaan taitoja. 

Olen niin tyytyväinen näihin otoksiin, joten ajattelin jakaa ne myös teidän kanssa. 
Tässä siis pari suosikkiani. Kuvat on otettu joulukuun alussa. 

Foto: Niina Vehmaa


Foto: Niina Vehmaa 


Kohta, kohta....

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Jauheliha nuudelikeitto


Minulla tippui joulukuussa raskauden vuoksi hemoglobiini todella alas, ja sen lisäksi että jouduin syömään rautaa purkista, niin mietin miten saisin sen myös ruoan avulla nousemaan luonnollisemmin. Syön arkisin aika vähän lihaa. Enemmän menen kasvis- kana- kala linjalla. Siispä piti saada lihaa jossakin muussa muodossa kun raskaina patoina tai kastikkeina. Tämä keitto osoittautui kaikin puolin hyväksi. Siinä on rautapitoista lihaa- sekä kasviksia, ja on silti mukavan kevyt arkiruoka. Kaiken lisäksi se on erittäin herkullista ja sopii mielestäni hyvin tähän vuodenaikaan.


Tässä siis ohje jos joku kaipailee lämmittävää voimaruokaa talven keskelle. 
4 annosta

400g jauhelihaa
400g parsakaalia
200g vihreitä pakastepapuja
3 valkosipulinkynttä
n. 1 rkl tuoretta inkivääriä (raastettuna tai ohuina siivuina)
1,5l kasvis- tai lihalientä
2 siivua vehnänuudeleita
chilimaustetta myllystä 
suolaa

Laita kasvis- tai lihaliemi kattilaan kuumenemaan. Paista jauheliha kypsäksi pannulla. Mausta chilillä ja suolalla. 
Paloittele ja huuhtele parsakaali. Siivuta valkosipulin kynnet ohuiksi siivuiksi. Kuori ja siivuta (tai raasta) myös inkivääri. Lisää ne liemen joukkoon. Lisää myös parsakaali ja vihreät pavut kun liemi kiehuu. Anna kiehua 5 min. 
Lisää jauheliha. Lisää vettä ja suolaa tarvittaessa. Ota kattila pois liedeltä ja lisää nuudelit. Anna hautua vielä n. 5 min.  Sekoita nuudelit hyvin keiton joukkoon ja tarjoile. 

torstai 23. tammikuuta 2014

Vuosikalenteri


Blogeissa on näkynyt vuoden alusta jos jonkinlaista kalenteria. On tulostettuja kalentereita ja muitakin DIY juttuja. Itse en vaan ole löytänyt sitä joka itseäni olisi miellyttänyt, sillä itse toivon kalenterilta myös käytännöllisyyttä. Eli sitä että siihen voi merkitä tärkeitä menoja, ja näkee nimipäivät jne. Sitten bongasin Keskeneräinen -blogista juuri omaan makuun sopivan. Ja mikä parasta. Se on täysin ilmainen :)
Ei muuta kun leikkaa ilmaisjakeluna tulleesta seinäkalenterista kalenteriosat talteen, ja kiinnittää seinään haluamallaan tavalla. Toivoin kuitekin että siitä näkee selkeästi mikä kuukausi on kyseessä, ja ettei siinä ole ilmaiskalentereille tyypillisiä mainoksia. Viimein löytyi kuitenkin sopiva, joka oli tarpeeksi simppeli.


Kokeilin ensin Washiteippiä, mutta se meni omaan makuun liian epäsiistin näköiseksi. Siispä vaan sivut toisiinsa kiinni takaa maalarinteipillä, ja koko komeus muutamalla nastalla seinään. 
Samalla tein Irwinin hihnalle naulakon. Kirpparilta löytynyt koukku sai liitutaulu maali kerroksen ja siinäpä se. 




Joulukuussa hankkimamme Emmaljungan vaunut odottavat vauvan tuloa. Onneksi mahtuivat kuistille. 
On ne niin hienot ettei haittaa yhtään vaikka siinä nököttävät. 

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Porkkanamuffinssit



Tein sunnuntain ratoksi porkkanamuffinsseja, jotka olivat niin hyviä, että tämä resepti menee kyllä arkistoon. Reseptin löysin Pinterestin kautta, Suvi sur le vif- blogista. Muffinssit olivat helpot tehdä, ja olivat täydellisen muhevat ja maukkaat. Ainoan poikkeuksen tein kuorrutteessa, jossa käytin rahkakuorrutteen sijaan ihan perinteistä kuorrutetta. Kuppikakkujen ohjeen löydät täältä. *klik*



Jotenkin aurinkokin paistoi niin ihanasti että tuntui että kevät olisi jo pidemmälläkin. Kuppikakut tarjoilin Kastehelmi tarjoiluvadilta, jonka sain töistä lahjaksi kun jäin äitiyslomalle. On se vaan niin kaunis että houkutteilisi kerätä muutakin sarjaan kuuluvaa. 


Tammikuu jo pitkällä.. Kyllähän se kevätkin kohta koittaa!

perjantai 17. tammikuuta 2014

Pitkän tarinan peitto



Esittelenpä teille nyt erään lahjan, jonka sain minulle taannoin pidetyissä vauvakutsuissa. Tämän peiton historia on sen verran huvittava, että halusin sille suoda ihan oman päivityksensä.
Tarina alkaa siitä kun vuonna 2009 lähdimme kesäkuussa viikoksi Utsjoelle erään ystäväpariskunnan kanssa. Vietimme ajan keskellä erämaata, mökissä, jossa ei ollut tv:tä, tietokonetta tai muitakaan nykyajan hömpötyksiä. Siispä sinne piti keksiä jotain puuhaa.
Olen aina kadehtinut ihmisiä jotka osaavat kutoa ja virkata, koska se ei ole ikinä kuulunut vahvuuksiini. Hyvä ystäväni on juuri näitä ihmisiä jotka luo puikoilla kaikenlaisia ihanuuksia. Joten pyysin häntä opettamaan minut kutomaan.




Aloitinkin innoissani tekemään tilkkuja, joista päätin tehdä vauvanpeiton siskoni tulevalle vauvalle, jonka oli määrä syntyä heinäkuussa. Olihan siinä hyvin aikaa tehdä muutama tilkku pientä peittoa varten.
Viikko meni nopeaan, ja puikot heiluivatkin ahkeraan. Alkuun se oli erittäin mukavaa puuhaa, ja vaikka jälki ei ollut kauneinta, niin teinpähän ihan itse! Viikon kuluessa alkoi vähän ärsyttämään. Miten voi tulla niin paljon virheitä, mokomassa puuhassa... ja  se purkaminen.. todella turhauttavaa!
Paluumatkalla kudoin edelleen. Otin lainaksi ystävältäni langat ja puikot ja suunnittelin tekeväni peiton loppuun kotona.

Vauvakutsuilla

No vauva syntyi... Hitto, ei ehtinyt peitto lahjaksi... No onhan ristiäisiin aikaa pari kuukautta. Sinne saan sen varmasti valmiiksi. Ei sittenkään.. No JOULUKSI sitten.. EI!
Ystäväni takavarikoi valmiit tilkut samalla kun palautin hänelle puikot. Hän lupasi, että sitten joskus jos teille tulee jälkikasvua, niin tekee hän peiton valmiiksi. Oli kuulema hieman haastavaa yhdistellä eri kokoa olevat tilkut toisiinsa :) Taustalle on hän laittanut ihanan pehmen fleecen ja virkannut reunalle koristeen.


Tässä se siis on. Kaikessa epätäydellisyydessään ihana!!

maanantai 13. tammikuuta 2014

Aurinko keskellä arkea



Tämä on kotona ollessa parasta. Päivänvalo! Töissä kun ahersi aina valoisan aikaan, niin tuntui ettei sitä näe talvisin laisinkaan. Tänään oli ihan pakko keskeyttää kaikki ihan hetkeksi, ja tallentaa kameralle kun aurinko näyttäytyi pitkästä aikaa oikein kunnolla. Oli se sellainen ihme.




 


Irwin mukana joka käänteessä, ihmettelemässä mitä mitä minä oikein katselen kameran läpi.

perjantai 10. tammikuuta 2014

Uusia tuulia & DIY taulu



Tämä äitiysloman alkaminen ja kotona oleskelu on tällaiselle työholistille hieman vaarallista. Liikaa aikaa tuijotella kodin nurkkia, joka käy pian kukkaron nyöreille. Tätä uudistamisen halua ei helpota laisinkaan postilaatikkoon ilmestyvät kevään sisustusluettelot ja lehdet.
Sinänsä olen nyt helpottunut, koska olen vihdoin päässyt jyvälle siitä, mikä minua on ahdistanut medän sisustuksessa pitkän aikaa. Parin viime vuoden työreissailu on tehnyt sen, että punainen lanka on hävinnyt, ja on tullut vaan kerättyä nurkat täyteen kaikenlaista hetken huumassa. Tiesin jo kun aloin ihastumaan maalaisromanttiseen tyyliin, että se on pikasuhde, ja tulen siihen kyllästymään ennen pitkää. Vaikka sitä on vaan ripauksina siellä täällä, niin on alkanut ahdistamaan kaikki romuromantiikka ja koukerot. Nyt on aika taas keventää hieman ilmettä ja tyhjentää nurkkia. Vakaasti olen päättänyt, että uuden uuden elämäntilanteen vuoksi sisustukseen ei nyt tuhlata isoja summia, joten nyt vaaditaan sitten sitä kärsivällisyyttä (joka ei todellakaan ole vahvin piirteeni) ja aloitan myymällä turhaa rompetta kirpputoreilla. Kaapeista esiin sinne jemmattuja juttuja, ja valmista sitä mukaa kun nämä tuhat ja yksi ideaa saa toteutettua. Hiljaa hyvää tulee, ja ainahan voi tuunata.


Pahimpaan uudistuksen nälkään, väsäsin varastosta löytyneistä jämistä helpon DIY liitutaulun. Siihen käytin puulaatikon kantta & mustaa liitutaulimaalia. Simple as that!
Talon toisen asukkaan mielestä teksti on korni, mutta hänen ehdottamansa "Eat my shit", on ehkä keittiön seinällä liikaa, ja saattaa aiheuttaa huolta päivällisvieraiden joukossa :)



Tässä muutama Pinterestistä napattu kuva, jotka toimivat tällä hetkellä innoituksen lähteenä.
Tässä vaan mietin mitä ihmettä voisin tehdä ankealle tummanruskealle laminaatille??










maanantai 6. tammikuuta 2014

Babyshowerit


Siskoni soitti tässä yksi päivä pääsisinkö apuun, koska heillä on töissä sairastapaus, ja ei saa ketään katsomaan lapsia. Miehellänikin oli menoja juuri samaan aikaan, joten ilman muuta lupauduin auttamaan, mikäli saan vaan auton käyttööni. Ja kyllähän se sopi. Meninkin lapsenvahdiksi sovittuun aikaan, mutta olohuoneessa odottikin lauma ihania ystäviäni, jotka olivat keksineet järjestää minulle yllätyksenä vauvakutsut. Mukana hengasivat myös pikkusiskoni ja kahden ystäväni vauvat. Näillä kolmella on kaikilla ikää hauskasti 4kk. Yllätys onnistui kyllä ihan täysin, sillä olin koko illan ihan ällikällä lyöty. Ja herkisti todella, sillä osa vaivautui paikalle pitkän matkan päästä.

Iso pehmopupu on Pentikiltä ja pieni unipehmo Ainun. 

Ilta meni mukavasti jutustellessa ja herkutellessa. Sitten oli muutama leikki ja valtava kasa ihania lahjoja. Sanoinkin että joulu tuli minulle jälkijunassa. Leikkeinä oli soseiden maistelukisa, jossa en pärjännyt jo lapsia saaneille ystävilleni. Meni kuitenkin kaksi kolmesta oikein. Seuraavaan en itse osallistunut, kun ystävieni piti langalla arvioida vyötäröni ympäryksen. Toki mittauksessa olin sitten tuomarina. Täytyy todeta että aika reippaasti meni kaikilla arviot yli, mutta vähiten isosiskollani, joka voitti sen kisan.
Kolmantena veikkasivat ystäväni lapulle vauvan syntymäpäivää- ja kellonaikaa, painoa sekä pituutta, ja ne selviävät luonnollisti vasta synnytyksen jälkeen. Lähimmäksi päässeelle saan tarjota sitten illallisen.


Lahjat olivat mykistävän upeat. Nyt täytyy vaan toivoa että ultrassa meni ennuste oikein, 
sillä jos tulokas onkin poika, niin saa hän viettää alkutaipaleensa hyvin tyttömäisissä tunnelmissa :)
Aikaisemmassa kuvassa söpöilevät pehmopuput, ja seuraavana hieman vaatelahjoja.




Kuvat vasemmasta yläkulmasta lähtien:
1. Molo kidsin upea tunika jota kuolasin kun oltiin Ideaparkissa ostoksilla (jotkut laittoivat korvan taakse)
2. Benettonin sammarit, joita ihastelin samaisella shoppailureissulla
3. Elodie Detailsin tyylikäs tuttiremmi
4. Noa Noan suloinen neulehaalari, jota olen käynyt hiplailemassa siskoni työpaikalla useaan otteeseen.
5. Kapp Ahlin pöllöneule joka on aivan ylisöpö


Sain myös perinteisen vaippakakun jossa on alkuun kahden eri koon vaippoja, jotta pääsee hyvin alkuun.



Vaippakakun kyydissä istui myös roosa nalle, joka istuskelee nyt hyllyssä taustalla. 
Näiden lisäksi lahjat sisälsivät neuletumput, tuttipullon ja vauva- omistajan opas kirjan. 
Pinkissä kirjekuoressa ystävieni veikkaukset seuraleikistä. Sain myös neulotun vauvanpeiton, jonka taustalla on niin pitkä tarina, että se ansaitsee ihan oman päivityksensä. 

Itse juhlista ei itselläni ole yhtään kuvia, kun en osannut varautua :) Mutta voin lisätä niitä myöhemmin, jos vaikka löytyisi jotain kivoja otoksia ystävien kameroista. Pari kuvaa löytyy myös Jennyn blogista *klik*

perjantai 3. tammikuuta 2014

Kiikun paikka


Joulu lähti nurkista eilen viimeistäkin koristetta myöten, joten innostuin nyt miettimään meidän olohuoneen ilmettä vähän enemmänkin, kun se on viime aikoina ollut vaan paikka johon tulee lisää tavaraa, mutta mitään ei olla hävitetty uuden tieltä. Siispä alkoi aikalailla jo ahdistamaan, koska pidän tilantunteesta, ja avaruudesta vaikkakin haluan että koti on kotoisa ja lämminhenkinen. Meidän "työpöytä" kun löysi uuden kodin vauvan huoneesta, niin ainakin vähän helpotti. Halusin ehdottomasti keinutuolin vauva-ajalle, ja olen aina muutenkin tykännyt niistä. Etsin niitä aikani, kunnes kälyni tarjosi heidän tuoliaan meille sijotukseen, koska se ei heille mahtunut. Nyt taitaa vaan käydä niin että olen niin ihastunut tuohon kiikkuun, että löytyyköhän toista yhtä kivaa kun tulee aika siitä luopua. Se on paitsi kaunis sekä hyvä istua. 




Seuraavaksi ajattelin uudistaa hieman valokuva hyllyä. Sinne on kerätty kummilasten kuvia ja vähän sitä sun tätä. Pidän enemmän perhealbumeihin napatuista kivoista otoksista, kun jäyhistä koulukuvista ja muotokuvista, joten olen kerännyt niistä suosikkejani, ja ajattelin tilata niitä mustavalkoisina kehyksiin. 

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Vuosi 2014


Vuodenvaihde juhlistettiin hyvin rauhallisissa merkeissä kotosalla. Mitään suunnitelmia ei tehty, vaan ajateltiin että syödään nakit ja perunasalaatit kahdestaan, mutta lopulta meitä olikin viiden hengen porukka uutta vuotta vastaanottamassa. Onneksi ylimitoitan aina kaikki ruokamäärät, joten sitä oli varsin riittävästi.
Pojat ampuivat raketit, mutta jäin Irwinin kanssa sisälle, jotta se ei pelkäisi liikaa pauketta ja välähdyksiä.



Syötiin, saunottiin ja valettiin tinat. Joillakin on hyvinkin selvät kuviot mitä tinat esittää, mutta omani olivat aika epämääräiset, enkä ottanut mitään selvää mitkä mahdolliset ennusteet olisivat. 
Oma tinani meni kahteen osaan, ja etummaiset palaset ovat minun. Keksiikö joku mitä voisivat esittää?



Oikein hyvää alkanutta vuotta 2014 kaikille!!