Kotini on linnani. Niin se ainakin menee omalla kohdallani. Tykkään meidän kodista aivan valtavasti. Tokihan jos rahaa riittäisi, niin ostaisin maalta vanhan kunnostettavan maatilan. Mutta tähän elämäntilanteeseen on tämä talo aivan passeli. Pientä viilausta tekee mieli tehdä jatkuvasti, mutta olen aina ollut hyvin uskollinen tyylilleni. Haluan myös että koti on paikka jossa voi elää rennosti, eikä tarvitse varoa mihin uskaltaa koskea tai istahtaa. Tokihan välillä joutuu tekemään kompromisseja, kuten Irwinin pentuaikana. Silloin elettiin matoitta ja kukitta muutama kuukausi. Mutta nyt herra osaa jo käyttäytyä. Myöskään vaaleista sävyistä en suostu luopumaan koirien tai muidenkaan sottapyttyjen takia. Jos jokin likaantuu tai kuluu, niin silloin pestään tai maalataan. Huonekalut ja koti on elämistä varten, mutta estetiikkaa unohtamatta.
Ajattelinkin pieninä kuva annoksina esitellä pikkuisen talomme, huone huoneelta, aloittamalla olohuoneesta.
Tämän pöydän ääressä hujahtaa hetkessä tunti jos toinenkin.
Talvella korvaamaton takka, nyt lämmittää jo aurinkokin.
Löhöily sallittu!
Yleiskuva olohuoneesta Irwinillä ja ilman.
Rakkaudesta elokuviin.
Seuraavaksi on vuorossa makuuhuone, mutta siihen asti heippa!
Olen täällä ensi kertaa kylässä. Rintamamiestalolla blogilistasta hain ja sieltä tänne löysin.
VastaaPoistaLukijaksesi itseni kyllä klikkaan, on niin kiva blogi sulla!
Oon ihan samaa mieltä nuista vaaleista väreistä,
aina voi pestä ja uudelleen maalata! Meilläkin talossa hääriin kaksi kissaa ja kaksi suomen pystykorvaa. Lisäksi pikku rinsessa kasvaa kovaa vauhtia. Mutta pitämistäni asioista en ole luopunut enkä luovu vaikka se välillä käytännollisempää olisikin.
Tulen pian uudelleen!
Tervetuloa, ja kiva kun tykkäät blogistani. Vaikka omaksi (ja sukulaisten) iloksi pääosin raapustelenkin, niin ainahan on mukava saada uusia lukijoita. Toivottavasti viihdyt "kylässä".
VastaaPoista