Haikeat hyvästit!

Tämä pitkään mieltä askarruttanut päätös on tässä viime aikoina vaan vahvistunut. Siispä olen pitkän harkinnan jälkeen päättänyt jättää tämän blogimaailman. Ainakin tältä erää. Voihan se olla että jossakin vaiheessa Pikku Markkulan elämä herää taas uuden blogin muodossa henkiin, mutta nyt jäädään ainakin pitkälle lomalle. Aikalailla tasan kolme vuotta sitten aloitinkin tämän matkan.
Jouluun mennessä tämä blogi on siis historian havinaa.

Kiitos kaikille lukijoille, joiden vuoksi tämä on ollut antoisaa aikaa. Nyt ei vaan tunnu postauksia tulevan luonnostaan, joten väkisin en ala aiheita keksimään. Silloin blogilta hukkuu sielu eikä se tunnu aidolta.

Hyvää joulua kaikille ja ihanaa jatkoa muille bloggaajille!

Arjen sulostuttajat

Olen erittäin visuaalinen ihminen, ja minulle on tärkeää että kotini on sellainen paikka jossa voin rentoutua ja nauttia pienistäkin asioista. Kuten ruoan laitosta, ja jopa siivoamisesta. Joku voisi sanoa liiotteluksi sitä, että haluan että jopa tiskiharja ja tiskirätti ovat kivan näköisiä, ja sopivat sisustukseen. Muuten minulla on taipumuksena piilotella kaappiin tuollaiset rumilukset, ja se ei aina ole se kätevin ratkaisu arjen pyörityksessä.

Poimin tänään keittiöstäni muutaman hyvin arkisen tavaran, 

ja muutaman aarteen jotka ilahduttavat mieltäni lähes päivittäin.

Maison Bellen keittiösuihke tuoksuu ihanan raikkaalle.

Keittiösaippuasta on tullut välttämättömyys kun siihen on tottunut. 

Saippuan toin Tukholmasta ollessani siellä työmatkalla.

Ikeasta löysin kauniita tiskirättejä kerrankin edullisesti. 

Vaihdan niitä niin usein, etten haluaisi maksaa tiskirätistä viittä euroa kappaleelta.

Upea kello on löytö kirpputorilta. 

Munakellokin on testattu, ja hyvin toimii.

Leipälaatikon hankin kun muutimme taloon. Pidän siitä edelleen yhtä paljon kuin ostohetkellä.

Vanhan kauhan pelastin isäni luota. Hän käytti sitä apuna leivinuunin puhdistuksessa. 

Nyt se palvelee ihan vaan koristeena, mutta puulastat ovat sitten sitäkin kovemmassa käytössä. 

Tämä vanha vaaka onkin vilahtanut blogissani tasaisin väliajoin, mutta se on ikisuosikki. Lapsuudenkodistani jotenkin mukaani tarttunut. Nuorena jo arvostin vanhoja aarteita.

Nykyisin toimii kananmunien säilytyspaikkana (joita pitääkin tilata lisää) :)

Onko sinulle tärkeää että arkiset tavarat ovat sisustukseen sopivia??

Hei taas Minä!

Viime vuosina vahvasti jyllännyt maalaisromanttinen tyyli sai minut hetkeksi pauloihinsa, mikä oli hieman outoa, sillä kaikki pastellit, röyhelöt yms söpöstely eivät ole ollenkaan "my cup of tea". 

Se oli kyllä mukava vierailu oman mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta nyt riitti. 

Olen hyvin mustavalkoinen tyyppi, ja sisustuksessa pidän aika riisutusta tyylistä ja jotkut saattavat kustua minua hieman värirajoittuneeksi. Onneksi saan työssäni visualistina leikkiä väreillä tarpeeksi, jotta osaan pitää ne kotini ulkopuolella, sillä tämä on enemmän minua!

Puusohvan tulon jälkeen moni kaluste etsii vielä paikkaa, mutta nyt juuri saa mennä näin. Nojatuoli odottaa nurkassa muuttoa uuteen osoitteeseen ja sen paikalle toivon jonkinlaista työpöytää, sillä sitä olen hieman kaivannut, ja töihin palatessani tarve vain kasvaa.

Näin mennään tällä hetkellä, vaikka paljon on suunnitteilla :)

Pimeät syysillat

Olen lokakuun lapsi. Pidän älyttömästi pimenevistä illoista, ja sateen ropinasta ikkunaan. 

Sisällä voi olla hyvällä omallatunnolla, vetää villasukat jalkaan, ja sytyttää kynttilät. 

Niiden tuoksu ennakoi talvea, ja varsinkin joulua, 

jonka odotus minulla alkaakin hyvin aikaisessa vaiheessa. 

Koska meidän perheeseen on alkanut kerääntyä pilttipurkkeja, Olen miettinyt eri tapoja joita niitä voisi käyttää. Tyylikkäästi. Pihalle on yksi idea kehittymässä, mutta sitä ennen pitäisi vaihtaa pelargoniat callunoihin. Ne saa hetken vielä odottaa.

Sisälle laitoin koriste ikkunakehykseen roikkumaan eleettömät tuikkukipot, 

ihan vaan rautalangan ja nastojen avulla. Ja pidän siitä kovasti. 

Kesällä löysin Virroilla käydessäni, kirpputorilta melkein ilmaisen Riihimäen lasipurkin. 

Se hoitaa tällä hetkellä kynttilälyhdyn virkaa. 

Parasta aikaa meillä on käynnissä kuistin muutos nro 3. Jospa pikkuhiljaa se järkevä ja käytännöllinen järjestys alkaisi löytymään. Siitä kuvia kunhan valmista. Näin äitiyslomalla olen hieman.... no laiskistunut, ja nautin elämän pienistä asioista. Kuten kynttilöistä :)

Punajuuri-jauhelihavuoka

Tähän aikaan vuodesta kannattaa todellakin herkutella kotimaisilla kasviksilla. 

Ne ovat juurikin nyt maukkaimmillaan ja kilohinta ei päätä huimaa. 

Toivoisin todella että kauppojen vihannestarjonta olisi tällaista vuoden ympäri.

Punajuuri-jauhelihavuoka

1 kg punajuuria
2 punasipulia
400g naudan jauhelihaa (rasvaa 10%)
2dl täysjyvä couscousta
½ rkl voita
½ rkl öljyä
½ tl suolaa
3 dl vettä
1 kpl lihaliemikuutio
200g Aurajuustoa (murustettuna)
pippuria
oreganoa
1dl juustoraastetta

Kuori punajuuret ja leikkaa kannat. Kuori sipulit. Leikkaa punajuuret ja sipulit lohkoiksi. Kuullota lohkoja pannulla miedolla lämmöllä, voi-öljy seoksessa n. 15 min. Kaada uunivuokaan odottamaan.
Ruskista jauheliha ja mausta se suolalla, pippurilla ja oreganolla. Sekoita jauhelihan joukkoon kypsentämätön couscous.
Keitä vesi ja liuota siihen lihaliemikuutio. Sekoita veden joukkoon myös murustettu aurajuusto.
Sekoita jauhelihaseos punajuurten joukkoon, ja kaada päälle neste. Ripottele lopuksi päälle juustoraaste.
Kypsennä vuokaa uunissa 175 asteessa n. 60 min ajan. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Nautinnollista syksyn alkua kaikille!

Itsetutkiskelua

Olen käynyt itseni kanssa sisäistä taistelua. Jatkanko tätä aikaisemmin niin rakasta harrastusta vai en. Kesän aikana vahingossa tullut tauko ei nyt ota katketakseen, vaan huomaan jatkuvasti keksiväni syitä miksi en koe blogin päivittämistä niin tärkeäksi. Valokuvistani on varmasti nähtävissä että en omista kunnon järjestelmäkameraa, vaan kuvat on otettu pokkarilla. Haluaisin niiiin kovasti kunnon kameran, mutta haluaisin sitten hankkia myös oikeasti kunnon kameran, enkä mitään halpisratkaisua. Kännykällä tuleekin päiviteltyä Instagramia ahkerasti, mutta se on niin eri maailma, jossa en ole niin turhan tarkka kuvien laadusta.

Nyt olen miettinyt miksi tämä tuntuu niin tahmealta, vaikka samaisella kameralla päivitin blogia ahkeraan parin vuoden ajan. Päädyin sitten lukemaan tuon pienen esittelyn, jonka olen ylänurkkaan blogistani kirjoittanut. Tulin siihen tulokseen, että olen eksynyt polulta nyt kunnolla. Blogini, joka pyöri aikaisemmin hyvin arkisten asioiden ympärillä, on yhtäkkiä jäänyt liikaa leipomiseen (jota en kuitenkaan niin paljon harrasta kun ruoanlaittoa) ja sisustamiseen liittyviin aiheisiin. Hyvää ruokaa tehdään usein, mutta ehkä tämä tuntuu itsestäni niin itsestäänselvyydeltä. Sisustamista teen niin paljon työelämässä, että kotonani en niin suuria muutoksia tee jatkuvasti. Siksi tuntuu että juurikaan mitään päivittämisen arvosta ei tapahdu, vaikka alkuperäinen ajatus olikin, että ei tarvitsekaan, vaan pienemmätkin jutut riittävät. Ja blogi kertoisi meidän talon jokapäiväisestä elämästä.

Siispä ajattelin palata juurilleni, ja yksinkertaistaa asiat. Seuraava päivitys on juurikin niitä arjen pieniä iloja. Hyvä arkiruoka!!

Kiitos jos joku jaksoi lukea tämän epäselvän vuodatukseni, ja lueskelee edelleen niin hiljaista blogiani :)

-Iitu

DIY opetustaulu & perintömatto

Hyvää kannattaa etsiä aikansa.

Sama pätee molempiin löytöihin jotka bongasin kesän aikana tytön huoneeseen. 

Minua viehättää vanhat opetustaulut. Mutta niiden hinnoista päätellen, niin tekee monia muitakin. Löysin Ahvenanmaalta kivan julisteen, jossa on juuri sitä henkeä mistä pidän. Muistan lapsuudestani Elsa Beskown sadut ja minusta on ihanaa että saman tyylisiä kuvituksia löytyy taas lasten tuotesarjoista.

Julisteessa jonka löysin, on juurikin tuota tyyliä. Sain sen jotenkuten siistinä kulkemaan kotimatkan. En kuitenkaan innostunut ajatuksesta laittaa sitä lasikehykseen, koska tietty rouheisuus joka siinä on, olisi hävinnyt. Samalla hirvittää vähän ajatus suuresta lasisesta taulusta, kohtapuolin taaperoikäisen huoneessa. Nappasin siis vanhasta kehyksestä taustan, ja liimasin julisteen vedellä laimennetulla Eri Keeperillä suoraan siihen. Ripustin taulun seinään nahkanarulla.

Olimme appivanhempieni mökillä käymässä ja yövyimme vintillä. Siellä mattopinossa silmiini osui vanha räsymatto, joka olisi täydellinen tytön huoneeseen. Siispä varovasti kyselemään onko matolle heillä käyttöä, vai saisinko tarjota sille uuden kodin. Anoppi luovutti sen mielellään jatkokäyttöön, ja kertoi samalla että sen on tehnyt hänen enonsa vaimo aikoinaan, ja se on ollut poikienkin huoneessa jo 80 luvulla. Ei kyllä huomaa matosta lainkaan, vaan se on edelleen napakka ja hyväkuntoinen. Ja juurikin TÄYDELLINEN!

Ruusujen aikaan

Sisällä ollessa on monta ideaa päässyt jo eteenpäin, mutta näin loma aikana ne tuppaa edetä niin hitaasti, 

että käydään vielä kerran puutarhassa ennen sisälle siirtymistä. 

Keväällä istuttamani ruusut ovat lähteneet kasvamaan paljon paremmin kuin edes uskalsin odottaa 

ja kukoistuksesta saa nyt jo nauttia.

Tertturuusu Viherpeukalot ruusu 2007

Jaloruusu Chopin

Ja kun olen makuun päässyt, niin luulen että ensi keväänä saattaa ryhmään liittyä vielä ainakin yksi lajike.

Ihana kesä!

Kuukausi hujahti ohitse ilman yhtäkään blogipäivitystä. Kävi monesti mielessä että nyt pitäisi tarttua kameraan, koska päivitettävää olisi ollut kyllä yhtä sun toista. Mutta kesän tullen olen ottanut rennosti ja vaan nauttinut hetkistä. Mitään projektejakaan ei kotona olla saatu aikaiseksi, mutta syksyn alkaessa alkaa tapahtua, joten silloin blogissakin tapahtuu enemmän. 

Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin kiteytyy aika pitkälti viime kuukauden fiilistelyt. 

Viimeisenä pieni kuvakollaasi Instagram kuvista joita olen räpsinyt siellä täällä. 

Eteistä koristi ihana auringonkukka kimppu

Valkoiset mansikkani ovat tehneet mukavasti satoa, ja lisää on luvassa.

Pioni, jonka kauneuteen en koskaan kyllästy.

Katkennut oksa pääsi vaasiin.

Viimeisiä hetkiä kukkaloistossaan.

Isäni talliin syntyi pieni orivarsa, joka ihanan rohkea ja utelias pieni kaveri.

Lopuksi tunnelmapläjäys....

Helteistä heinäkuun jatkoa!!!

Lime pie

Kävin tässä taannoin ystäväni luona kahvittelemassa, ja hän oli tehnyt tätä ihanaa limepiirakkaa. Hän teki sen Valion ohjeella. Kun sitten minä sain erään toisen kaverini kylään, päätin tehdä sitä samaa piirakkaa, koska se oli niin herkullista. Vahinkojen sekä tarkoituksellisten säätöjen vuoksi sovelsin ohjetta niin paljon, että laitan tässä ohjeen, kuten itse sen valmistin.

Lime pie

Pohja:

200g digestive keksejä

100g voita

Täyte:

2,5dl Flora vispiä

1 prk Valio lime-valkosuklaa rahkaa

½ dl sokeria 

2 keltuaista

1 limen raastettu kuori

1 limen mehu

Kuorrutus:

2dl kuohukermaa

Murskaa keksit, ja lisää sulatettu voi. Pingota irtopohjavuoan (24cm) pohjalle leivinpaperi. Taputtele muruseos vuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista uunissa 175 asteessa n. 10 min.

Vatkaa vispikerma vaahdoksi. Sekoita eri kulhossa täytteen muut ainekset. Sekoita ne sitten kerman joukkoon, ja kaada pohjan päälle. Paista torttua 175 asteessa 30-40 min, kunnes täyte on kunnolla jähmettynyt.

Jäähdytä kakku täysin kylmäksi. Mielellään yön yli jääkaapissa. Ennen tarjoilua kuorruta torttu vispatulla kuohukermalla. Koristele limenviipaleilla ja halutessasi kuoriraasteella. 

Ihanan raikasta tarjottavaa esim grilliruokien jälkeen!